2/05/2016

Where does the time go


Mä en taida olla ainoa, joka voivottelee ajan kulusta. Lieneekö orastava ikäkriisi vai mikä, mutta ajan yksiköstä huolimatta omasta suusta kuuluu ihmettelyitä siitä, mihin se aika oikein meni. Vaikka ei se mihinkään mennyt - jotenkinhan se kulutettiin.

Vuoden ensimmäinen kuukausi ja arkeen paluu tuntui raskaalta, mutta mahtui viimeisiin viikkoihin silti paljon hyvääkin. Tiivistetäänpä kuukauden kuulumisia ja kuvia yhteen postaukseen:

- Aloitin säännöllisen uimaharrastuksen (voiko sitä sanoa säännölliseksi, jos on jo useamman viikon mennyt?). Vaikka mä en ole maailman vikkelin uimari, tulee altaassa kahellettua nykyään kolmisen kertaa viikossa. Sopii tällaiselle laiskalle urheilijalle ja vaikka ruumis onkin tärkeä pitää kunnossa, erityisesti teen tota ihan pääkopan takia. Eikä yhdentoista punnan kuukausimaksu paljon lompakkoa pakota.



- Se pääkoppa on ollutkin aikamoisessa solmussa koko kuukauden, kun olen kirjoittanut n. 7000 sanaa palautustöitä ja etsinyt (ja vihdoin löytänyt) sitä heureka-hetkeä omaan tutkimukseen. Mä olen aloittanut turhan monta lausetta "I don't know if this makes any sense, but...". Epävarmuus omasta akateemisesta luovuudesta on tarkoittanut pitkiä päiviä ja huonosti nukuttuja öitä.

- Ollaan syöty liiankin hyvin! Uutena vuotena päätettiin että viikonloppu-pitsojen tilausta pitää karsia, ja BBC Good foodista on tullut ystävä. Mähän kokkaan itselleni usein mutta lähinnä ns. Pataruokia, josta pieni talous voi syödä pidempään. Nyt ollaan kumminkin väsätty mm. Lohi-tacoja, lihapulla-subeja, erilaisia salaatteja ja tein mä onnistuneen suolaisen piirakankin! Ei tässä nyt mastercheffejä olla, mutta ainakin on tullut maha täyteen.

- Keittiöstä puheen ollen, yhden sunnuntaiaamun zen meni totaalisesti pieleen kun vesivahinko iski keittiöön. Lähes kaikissa Glasgown vuokrakämpissä joku alkaa falskaamaan ennen tai myöhemmin ja tällä kertaa se oli pyykinpesukoneen ja huonojen tiskiallas-liitäntien yhteensattuma. Kriisi saatiin kuitenkin hallintaan, mutta vedenpaisumus ja pelko kohteusvahingoista ei varsinaisesti sovi hyvin yhteen aamukahvin kanssa.

-Viime viikonloppuna päätettiin nauttia ja unohtaa arki hetkeksi, ja perjantaina varattiin pöytä venäläisestä Cafe Cossachokista. Useamman Venäjän-reissun tehneenä ruoka on lähellä sydäntä, cocktailit lompakkoystävällisiä (apple strudel-drinkki oli nannaa!) ja sisustus saa paikan tuntumaan enemmän jonkun olohuoneelta kuin jämäkältä raflalta. Vaikka ne villeimmät yliopistovuodet onkin takana päin, käyn mä silti muutaman kerran kuukaudessa ulkona joko hyvän ruuan tai sitäkin paremman seuran perässä. Samana viikonloppuna käytiin myös katsomassa The Revenant, joka oli todella intensiivinen! Useimmin leffassa tulee käytyä katsomassa ns. kevyempää viihdettä, mutta tollasen vakavamman elokuvan katsoo mielellään isommalta screeniltä. Hieno ohjaus, vaikuttava scene ja musiikki sekä vaihteeksi elokuva, jossa ei lärpätetty yhtään turhia. Suosittelen!


1/18/2016

Winter wonderland



Suurin osa suomalaisista on varmaan ihan kypsiä pakkaseen ja lumeen, joten kannattaa ehkä suosiolla scrollata tämän postauksen ohi!

Täällä on lauantaihin saakka vallinnut kolmen kuukauden pituinen marraskuu - syysmyrskyt, harmaus ja kolea keli. Mitään kinoksia täällä on turha odottaakaan (jengi villiintyy jo yhdestä yksinäisestä lumihiutaleesta) ja sinä aikana kun mä olen asunut briteissä lumen tulon on voinut laskea yhden käden sormilla.






Lauantaina saatiin kuitenkin kaunis valkoinen lumipeite, ja vaikka se sulaakin än-yy-tee-nyt, innostuttiin mekin! Vedettiin Serin kanssa pitkä lenkki vapaana ja katseltiin maisemia, pulkkailijoita, hiihtäjiä (tää oli aika absurdi näky...) ja matkalle rakennettuja lumiukkoja. Seri on syntynyt talvella ja edelleenkin se innostuu ihan hirveästi lumesta, ja kirsu on leikeistä valkoisena.


Vaikka brittien parin sentin lumivaroitukset suomalaisia naurattavatkin, ovat ne ihan aiheellisia: täällä ei autoissa ole talvirenkaita, autokoulussa liukkaanajoa, monissa taloissa kunnollisia eristyksiä eikä ketään lappaamassa lunta kiskoilta. Vaikka se raivostuttaakin kun koko maa pysähtyy sijoilleen, ei näihin asioihin ehkä kannatakaan investoida parin talvipäivän takia. Sitten taas toisaalta täällä pusketaan eteenpäin hirveässä myräkässä, kun suomessa voimalinjan päälle kaatunut puu on kansallinen katastrofi. Että jokainen maa tavallaan!

1/12/2016

Koiran elämää



Vuodet senkun vierii, mutta yksi asia on varma: Seri senkun poseeraa. Tyttö täyttää tänään kunnioitettavat kahdeksan vuotta! Vaikka aletaankin lähestyä mummovuosia, meno on edelleenkin usein tosi pentumaista ja patterit ei hevillä lopu jos jostain innostutaan. Me käydään edelleen ahkerasti sairaalassa vierailemassa, ja perus arkiliikunnan lisäksi Seri kulkee lähes aina reissuilla mukana.




Kahdeksan vuotta rakkaan koiran kanssa on opettanut paljon niin vastuuntunnosta, aikataulutuksesta, luottamuksesta kuin ihan siitäkin, millä konstilla koirankarvat saa helpoiten matosta pois.

 Ainakin omassa tapauksessa pitää ihan täysin paikkansa, että koira on ihmisen paras ystävä. Kotiin on kiva tulla pitkänkin päivän jälkeen, kun toinen on iloisena vastassa eikä sateessakaan lenkkeily haittaa kun siihen on hyvä syy.

 Viimeiset kahdeksan vuotta ovat menneet ihan hurjaa vauhtia ja toivottavasti edessä on vielä monta hyvää vuotta!


1/11/2016

Mitä tänä vuonna?

Joulu tuli ja meni, ja teki ihan hyvää ottaa parin viikon breikki arjesta. Nyt mä olen kuitenkin taas palannut kuluttamaan koulun penkkiä ja vaikka mä harvemmin paneudun pohtimaan uusi vuosi uudet kujeet -tyylisiä ajatuksia, kuuluhan tammikuuhun aina vähän syvällisemmätkin mietteet.

Viime vuosi erosi monella tapaa aikaisemmista - arkeen tuli ihan selkeitä muutoksia valmistumisen ja uuden koulun myötä, palasin ihmettelemään yksinasumisen plussia ja miinuksia ja suuri osa vuodesta kului ihan oikeita töitä tehden. Aikaisempiin vuosiin verrattuna mä pysyin paikallani enemmän, en riekkunut opiskelijatoiminnassa tai heiluttanut passiani eri maiden lentokentillä. Kumminkin muutoksia riitti, ja vaikka se on vähän vaikeaa myöntää, en mä suhtautunut niihin kaikkiin parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden aikana tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyi ja nyt tuntuu, että on helpompi tavoitella asioita kun tietää, mihin pyrkiä.


Mä en ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia - musta on hölmöä muuttaa elämäänsä vain tiettynä aikana vuodesta, kun sitä kuuluisi elää ja tehdä 365 päivää vuodessa. Silti tammikuun alku pistää miettimään, miten itseään haluaa kehittää.

Vuosi 2016 menee varmasti aika vahvasti koulujuttuihin keskittyen. Mun on tarkoitus valmistua maisteriksi lokakuussa ja sitä ennen on edessä gradun puurtaminen. Olen innoissani mun suunnitelmasta, ja koitankin muuttaa stressin ja hermostuneen energian inspiroituneeksi työnteoksi.

Mä haluan pitää itsestäni parempaa huolta. Jos ei fyysisellä, niin ainakin henkisellä tasolla. Musta on tullut parempi tunnistamaan, milloin oma suhtautuminen ja käytösmallit on kaikkea muuta kuin kehittäviä. Kaikesta mahdollisesta on ihan turha ahdistua, ei se maailma sillä pyörimästä lopeta. Toki mä haluaisin fyysisestikin voida hyvin, kumminkin ilman mitään kilotavotteita ja hössötystä. Mun päivät menee pitkälti koneen ruutua ja kirjan sivuja tuijotellen, joten liikunnan lisääminen tekee varmasti pääkopallekin hyvää.

Tänä vuonna mä toivottavasti löydän itseni tekemässä asioita paljon suunnitellummin, oli kyseessä sitten taloudesta huolehtiminen, sosiaalisen elämän ylläpitäminen tai kouluproggikset. Vuosi kuluu kumminkin niin nopeasti, että tavoite olisi että siitä jäisi jotain käteen -  on se sitten hyviä muistoja, tutkintotodistuksia tai paremmin nukuttuja öitä.


12/20/2015

Joulufiiliksissä

Mihin joulukuu on oikein mennyt?? Jouluaattoon ei ole kuin muutama hassu päivä, vaikka kuun alkaessa odotus tuntui ikuisuudelta. Mä en varsinaisesti ole jouluihmisiä, ja mun lempiharrastuksiin kuuluukin juhlan kaupallisuudesta ja ihmisten joulustressistä näkättäminen. Tänä vuonna mä olen kumminkin yrittänyt virittäytyä joulutunnelmaan, vaikka pienenoloinen innostus taitaakin johtua enemmän Suomen reissusta kuin joulusta itsestään.

Suurin osa joululahjoista on ostettu ja paketoitu, mikä tietysti saa meikäläisen jossittelemaan lahjojen sopivuutta ja ärsyyntymään käärepaperin rypyistä - miten ihmeessä jotkut osaa paketoida niin nätisti?? Muutamaan lahjalöytöön olen kumminkin tosi tyytyväinen, vaikka kaupungilla pörrätessä tuleekin pakosta aina hetkelliselle katuman päälle. Keskusta ihan hirveä kaaos joulun aikaan, joten lahjojen ostamiseen pitää psyykata itseään! Mä en halua käyttää koko Suomen reissuani lahjojen paketoimiseen, mutta vähän hirvittää kuinka ryppyinen lahjapaperi niitä lahjoja peittää laukun pyörittyä ties missä... 


Ollaan leivottu tähtitortut, piparit ja piparkakkutalo (jonka taiteellinen toteutus ei ehkä ole ihan täysi kymppi. Mutta ainakin talossa on neljä seinää ja katto!). Voisin syödä pelkästään pipareita, mutta britit ei oikein perusta niistä. Muutenkin joulun ruokakulttuuri hämää ulkosuomalaista. Osa brittijouluruuista on itselle jo mieluisia ja tuttuja (turkey, pigs in blankets) mutta kaiken maailman puddingsit saa mun puolesta pysyä kaupan hyllyllä. Punaviiniglögi maksaa £3.50/pullo, ja mä en halua edes laskea, kuinka monta tyhjää pulloa mun lasinkeräyksestä löytyy...

Vietettiin eilen jo tavaksi tulleet pikkujoulut kaveriporukan voimin ja kivaa oli! Syötiin hyvin, vaihdettiin lahjoja ja osallistuttiin pubi-visaan (vai miksi näitä kutsutaan suomeksi? Anyway, visailut in briteissä tosi suosittuja ja vaikka monet kysymyksistä on aika kaukana ns. yleistiedosta, on niitä silti kiva miettiä porukalla). Mua on vaivannut sitkeä lenssu koko viikon ja jätin juomisen sikseen, ja kotiinkin kömmin aika aikaisin. 



Käytiin Serin kanssa viimeisellä sairaalavisiitillä ennen joulua viime maanantaina. Multa ei löydy kaapista (onneksi) mitään karmeita koirien jouluasuja, mutta karvakaveria ei onneksi haittanut muutama pantaan kiinnitetty kulkunen! Seri rakastaa lisäksi lahjapaperin, kuplamuovin ja lahjanarun repimistä (valvotusti) ja aika moni lahjan paketointisessio onkin muuttunut aika nopeasti leikkihetkeksi...

Ootteko jo käynyt katsomassa Krampuksen? Suosittelen! Meikäläiselle ainakin uppoaa kaikenlaiset kauhu-komediat, ja kyseisessä leffassa on aika monta tosi hyvin tehtyä kohtausta jotka jää mieleen. Mua ei oo koskaan innostaneet perinteiset joulun perheleffat, mutta Rare Exportsin ohella Krampus taitaa liittyä mun joka jouluisen leffalistan jatkoksi.

Huomenna suuntaan Suomeen, voi olla etten palaa langoille enää pyhien aikana. Rauhallista joulua kaikille!

12/08/2015

Days that passed



 Vaikka uusi viikko onkin aluillaan, kirjoittelen kumminkin viime viikon meiningeistä ja ajatuksista. Kuvat on eräältä päivälenkiltä, lumesta ei ainakaan ole vielä tietoakaan!

- Päättynyt viikko oli yksi niitä jolloin tuntui, ettei se lopu millään. Yhdistelmä stressiä, pimeyttä ja ulkona riehuvaa myrsyä takasi sen, että aamuisin herääminen oli työn ja tuskailun (tai 4 kahvikupillisen) takana. Mä olen muutenkin aamuisin niitä ihmisiä, joiden kanssa ei kannata edes yrittää keskustella ennen kuin kahvi on kourassa ja matkalla kurkusta alas.

-Sain viime viikolla palautettua maisterin ensimmäisen proggiksen, 4000 sanaisen lätyn tutkimusparadiimeista. Kesän pituisen tauon jälkeen oli vaikea saada mitään sanoja paperille tai tietää milloin tekstiään on oikolukenut tarpeeksi, mutta ainakin nyt se on palautettu. 4000 sanaa (ja ehkä myös jollain tavalla pätevän argumentin) kasaan saaminen ei lopulta ollut kovin kivuliasta kunhan pääsin alkuun. Meikinki on varmaan aika erilainen parin vuoden päästä,väikkäri on sellainen kevyt 80 000 sanan paketti!

- Viikon aikana tuli ärsyynnyttyä useammastakin asiasta, milloin Syyrian pommittamisesta tai akateemisten argumenttien tyhmyydestä. Mulla on paha tapa käydä ylikierroksilla kun asioista väitellään rakentavasti ja olisikin tosi jees opetella esittämään kantansa vähän rauhallisemmin. Toisaalta nämä väittelyt on juuri niitä, mitkä pitää oman mielenkiinnon yllä.



- Mä olen itselleni ehkä poikkeuksellisesti jaksanut innostua joulusta! Suomi-ikävä ikävä on kova, mutta lennot on hankittu, suurin osa joululahjoita ostettu, ekat tähtitortut väännetty ja viikonloppuna tehtiin Star Wars pipareitakin! Meinasin saada ahdistuskohtauksen perjantaina kaupoilla pyöriessä, ja vähän kaduttaa etten ostanut useampia lahjoja netistä. Kumminkin on hyvä mieli siitä, että luulen löytäneeni lahjoja, jotka miellyttävät saajaansa.

-Täällä viikolla ohjelmassa on tutkimuusetiikan miettimistä, seminareissa ravaamista, joululahjojen paketointia ja toivottavasti viikonloppuna kantrihenkinen illanvietto Glasgown Grand Ole Opryssa. Varsinkin kun suurin osa kaveriporukasta on siirtynyt opiskeluista yhdeksästä viiteen arkeen, odottaa yhteisiä illanviettoja ihan eri tavalla!


11/23/2015

Grave tourism



Mä usein unohdan, ettei aina tarvitse lähteä kauas ollakseen lomalla. Neljän vuoden jälkeen Glasgowssa on edelleen paljon nähtävää ja paikkoja, joissa pitäisi käydä useeminkin! Suomalainen ystäväni tuli kylään viikoksi lokakuussa, ja me syötiin hyvin, käveltiin ympäriinsä, kierreltiin kauppoja ja tehtiin muutamia turistijuttuja. Yksi niistä oli Necropolis, jonne mä en ole kiivennyt viimeiseen kolmeen vuoteen.








Glasgow Necropolis on 1800-luvulla avattu hautausmaa, jossa on useita vaikuttavia hautakiviä ja mausoleumeja. Vaikka hautausmaa ei monelle tulekaan ensimmäisenä mieleen turistikohteita mietittäessä, vierailu sai ainakin meikäläisen ajattelemaan historiaa, arkkitehtuuria ja elämää. Hautausmaalla on useita kiviä muistamassa sodissa kuolleita sekä yhteiskunnallisesti tärkeitä henkilöitä. Kiviä kyyläillessä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, miten paljon maailman meno onkaan muuttunut.

 Diippien ajatusten lisäksi mäeltä näkee pitkälle kaupungin yli, ja ihan vierestä löytyy Glasgown katedraali. Ainakin uskonnoista (tai vaan vaikuttavista pytingeistä) kiinnostuneille katedraali on ainakin näkemisen arvoinen. Mä olen se tyyppi, joka lukee jokaisen plakaatin tarkkaan, sori vaan matkaseuralle. Katedraalissa tulee fiilis, kuin joku olisin vaan tiputtanut Notre Damen keskelle kiireistä nykyaikaa.


Vaikka mä en uskonnollinen olekaan, on mulla aika suuri kunnioitus ihmisten pyhiä paikkoja kohtaan. Ehkä siksi hautausmaalla ja katedraalissa tallustelee vähän hitaimmin askelein. Uskonnoista voi olla montaa mieltä (niin kuin olen minäkin) mutta hartaus ja itsetutkistelu harvemmin tappaa ketään. Glasgowssa moni vanha kirkko on muutettu mm. baariksi, ravintolaksi tai teatteriksi, ja vaikka sinällänsä "vanhasta uutta" ajattelutapaa kannatankin, tuntuu tuo jollain tapas vähän nurinkuriselta. Katedraali on muuttunut katolisesta protestanttikirkoksi, mutta se on edelleen aktiivisessa käytössä.